Organisaatiot, jotka pyytävät ihmisiä testaamaan itsensä, ovat käyttäneet viittä menetelmää selvittääkseen, tehtiinkö testi. Tällä sivulla menetelmiä verrataan prosessin, dokumentoinnin, resurssitarpeiden ja rajoitusten osalta.
1. Omailmoitukseen perustuva testaus
Prosessi: Osallistuja ilmoittaa lomakkeella tai sovelluksessa saaneensa negatiivisen tuloksen. Menetelmää ovat käyttäneet koulut eri puolilla Eurooppaa huoltajien ilmoituksin sekä kansalliset "ilmoita tuloksesi" -järjestelmät. Dokumentointi: ei riippumatonta varmennustietoa. Resurssitarpeet: ei kustannuksia eikä henkilöstöä. Rajoitukset: vääriä ilmoituksia on dokumentoitu.
2. Valokuvan lähettäminen
Prosessi: Osallistuja lataa valokuvan testiliuskasta. Menetelmää ovat käyttäneet Irlannin terveyspalvelu henkilöstön sairauslomissa ja Italian alueet terveystietojärjestelmässä. Dokumentointi: valokuva, joka osoittaa, että negatiivinen liuska on olemassa. Resurssitarpeet: latauslomake ja henkilöstöä tarkastamaan valokuvat. Rajoitukset: valokuva ei itsenäisesti osoita, kuka osallistuja on tai milloin testi tehtiin.
3. Reaaliaikainen videovalvonta
Prosessi: Koulutettu henkilö seuraa testiä videoyhteydellä. Menetelmää käyttivät matkustustestauspalvelut vuosina 2021–22. Dokumentointi: testimenettely ja yleensä henkilöllisyys. Resurssitarpeet: valvojan aika jokaista testiä kohden, tyypillisesti 15–30 minuuttia, sekä ajanvaraus. Rajoitukset: kustannukset kasvavat jokaisen testin myötä, odotusaikoja voi syntyä, eikä menetelmä sovellu käytännössä päivittäiseen seulontaan.
4. Testaus paikan päällä
Prosessi: Henkilöstö testaa osallistujan testauspisteessä. Menetelmää käyttävät työpaikat, testauspisteet ja apteekit. Dokumentointi: testin täydellinen dokumentointi. Resurssitarpeet: henkilöstö, tila, testit ja matka-aika. Rajoitukset: edellyttää saapumista nimettyyn testauspisteeseen ja voi aiheuttaa suurempia henkilöstö- ja tilakustannuksia.
5. Varmennettu kotitesti (screenme.science)
Prosessi: Osallistuja tekee testin kotona kameran edessä, ohjelmisto varmentaa testimenettelyn, sitoo seulonnan kutsuttuun osallistujaan ja toimittaa todistuksen. Tätä menetelmää screenme.science käyttää. Dokumentointi: kuka testasi, miten ja milloin. Resurssitarpeet: testikohtainen kustannus, joka on murto-osa videovalvonnasta, eikä henkilöstöä tarvita testiä kohden. Rajoitukset: edellyttää älypuhelinta.
Vertailutaulukko
| Omailmoitus | Valokuva | Videovalvonta | Paikan päällä | screenme.science | |
|---|---|---|---|---|---|
| Kustannus testiä kohden | ei mitään | matala | korkea | korkein | matala |
| Henkilöstö testiä kohden | ei tarvita | minuutteja | 15–30 min | yli 10 min | ei tarvita |
| Sidottu nimettyyn henkilöön | ei | ei | kyllä | kyllä | kyllä |
| Testimenettely varmennettu | ei | ei | kyllä | kyllä | kyllä |
| Dokumentointi säilyy | ei | valokuva | joskus | merkintä | todistus |
| Skaalautuu päivittäiseen seulontaan | kyllä | osittain | ei | ei | kyllä |
Usein kysyttyä
Riittääkö valokuvan lähettäminen koskaan?
Vähäriskiseen sisäiseen käyttöön ehkä. Se ei voi todistaa, kuka testasi tai milloin.
Milloin testaus paikan päällä on yhä oikea valinta?
Kun kliininen protokolla edellyttää ammattilaisen ottamaa näytettä tai varmistustestiä.
Voiko screenme.science korvata reaaliaikaisen videovalvonnan?
Rutiiniseulonnassa kyllä. Videovalvonta on edelleen vaihtoehto silloin, kun laki edellyttää ihmisen läsnäoloa todistajana.